Keskittyminen tarkoittaa tarkkaavuuden suuntaamista olennaiseen niin, että huomio pysyy valitussa tehtävässä, kokemuksessa tai tavoitteessa riittävän vakaasti. Se ei yleensä merkitse kaiken muun täydellistä sulkemista pois, vaan kykyä palauttaa huomio uudelleen siihen, mikä on kulloinkin tärkeää.

Keskittymiseen vaikuttavat monet tekijät, kuten vireystila, kuormitus, kiinnostus, tunteet, ympäristön häiriötekijät ja omat ajatusmallit. Siksi keskittyminen ei ole pelkkä tahdonvoiman kysymys, vaan myös taito, jota voidaan harjoittaa. Harjoittelu voi sisältää esimerkiksi huomion suuntaamista, mielikuvatyöskentelyä, rauhoittumista, tehtävän jäsentämistä ja sisäisen hälyn vähentämistä.

Kun keskittyminen vahvistuu, työskentely selkiytyy ja toiminta muuttuu usein sujuvammaksi. Sillä on merkitystä oppimisessa, suorituskyvyssä, vuorovaikutuksessa ja arjen hallinnassa. Monelle keskittymisen kehittäminen ei tarkoita vain parempaa tehokkuutta, vaan myös rauhallisempaa ja vähemmän hajautunutta tapaa olla läsnä omassa toiminnassaan.