Mielikuvaharjoittelu – sisäinen harjoittelu, joka valmistaa toimintaa

Mielikuvaharjoittelu tarkoittaa tarkoituksellista sisäistä harjoittelua, jossa ihminen käyttää mielessään kuvia, tuntemuksia, liikkeitä, tilanteita ja toimintasarjoja vahvistaakseen haluttua taitoa, valmiutta tai muutosta. Kyse ei ole pelkästä myönteisestä ajattelusta eikä kuvittelusta irrallaan todellisuudesta, vaan tavasta vaikuttaa siihen, mihin huomio suuntautuu, mitä hermosto alkaa odottaa ja millaiseen toimintaan ihminen valmistautuu.

Ihminen ei kohtaa tilanteita vain sellaisina kuin ne ulkoisesti ovat. Hän kohtaa ne myös sen kautta, mitä hän jo valmiiksi ennakoi, pelkää, toivoo tai pitää mahdollisena. Siksi mielikuvaharjoittelu voi olla hyvin konkreettinen työväline. Se ei lisää ihmiseen mitään vierasta, vaan auttaa muokkaamaan sitä sisäistä valmistautumista, jonka varassa toiminta joka tapauksessa rakentuu.

Mihin mielikuvaharjoittelua voidaan käyttää?

Mielikuvaharjoittelua voidaan käyttää monenlaisissa tilanteissa. Se voi auttaa valmistautumaan suoritukseen, rauhoittumaan ennen tärkeää hetkeä, vahvistamaan keskittymistä, jäsentämään tavoitteita, harjoittelemaan vuorovaikutustilanteita tai muuttamaan tapaa, jolla ihminen suhtautuu vaikeaan kokemukseen.

Urheilijalle mielikuvaharjoittelu voi olla tapa käydä läpi suorituksen rytmiä, ajoitusta, liikesarjaa ja kilpailutilanteen sisäistä tuntua. Esiintyjälle se voi olla keino rakentaa vakautta ennen lavalle menoa. Opiskelijalle se voi auttaa kokeeseen, puhetilanteeseen tai oppimiseen liittyvässä kuormituksessa. Terapiatyössä mielikuvaharjoittelu voi tukea esimerkiksi uusien vasteiden rakentumista tilanteissa, joissa vanha reagointitapa käynnistyy liian nopeasti.

Jos sivuston lukija etsii mielikuvaharjoittelun sovelluksia erityisesti suorituskyvyn kehittämiseen, tähän teemaan liittyy luontevasti myös sivu urheilijoiden mentaalivalmennus.

Mielikuvaharjoittelu ei ole vain kuvien katselua mielessä

Hyvä mielikuvaharjoittelu ei tarkoita vain sitä, että ihminen yrittää nähdä itsensä onnistumassa. Usein olennaisempaa on se, että harjoitus tavoittaa tilanteen rakenteen riittävän tarkasti. Miltä alku tuntuu? Missä kohdassa huomio tavallisesti herpaantuu? Missä vaiheessa keho alkaa kiristyä? Mitä ihminen alkaa ennakoida juuri ennen kuin suoritus, puhetilanne tai muu haastava hetki vaikeutuu?

Kun näitä vaiheita harjoitellaan sisäisesti, mielikuvaharjoittelusta tulee paljon enemmän kuin tunnelman nostattamista. Se muuttuu tavaksi vaikuttaa toiminnan valmisteluun. Tällöin harjoitus voi kohdistua esimerkiksi siihen, miten huomio siirtyy olennaiseen, miten hengitys asettuu, miten liike käynnistyy, miten ihminen palaa häiriön jälkeen takaisin tehtävään tai miten vaikea tilanne pysyy kokemuksellisesti hallittavana.

Tässä mielessä mielikuvaharjoittelu liittyy läheisesti myös suggestioon. Sisäinen harjoittelu ei ole vain kuvien tuottamista, vaan samalla odotusten, vasteiden ja toimintavalmiuksien suuntaamista.

Hermosto valmistautuu siihen, mitä se pitää mahdollisena

Mielikuvaharjoittelun käyttökelpoisuus perustuu osittain siihen, että ihminen ei elä vain nykyhetken aistimuksissa. Hermosto arvioi koko ajan, mitä on todennäköisesti tapahtumassa, mihin kannattaa varautua ja mikä vaatii erityistä huomiota. Kun mielessä toistuu epäonnistumisen, lukkiutumisen tai hallinnan menettämisen ennakointi, myös keho ja toiminta alkavat helposti järjestyä tämän odotuksen mukaisesti.

Sama toimii myös toiseen suuntaan. Kun harjoittelussa rakennetaan riittävän uskottava ja toimiva sisäinen malli siitä, miten tilanteessa edetään, huomio, vireystila ja toiminta voivat alkaa tukea tätä uutta suuntaa. Tästä syystä mielikuvaharjoittelussa ei ole kyse pelkästä miellyttävästä kuvittelusta. Kyse on siitä, että harjoitellaan tarkoituksellisesti sellaista sisäistä järjestymistä, joka auttaa käytännön tilanteessa.

Juuri tästä syystä mielikuvaharjoittelu voi olla tehokas väline myös jännittämisessä, esiintymistilanteissa, opiskeluun liittyvässä kuormituksessa ja muissa tilanteissa, joissa ongelma ei ole taidon puute vaan se, että hermosto alkaa valmistautua väärään asiaan.

Mielikuvaharjoittelu ja transsi

Mielikuvaharjoittelu liittyy usein myös transsin kaltaisiin luonnollisiin tilasiirtymiin. Kun huomio rajautuu, ulkoinen ympäristö jää hetkeksi sivummalle ja sisäinen kokemus voimistuu, harjoitus muuttuu vaikuttavammaksi. Tätä ei tarvitse ymmärtää mystisesti. Kyse on inhimillisestä ilmiöstä, jossa mieli painottaa hetkellisesti toisia asioita enemmän kuin toisia.

Siksi mielikuvaharjoittelu ja transsi liittyvät toisiinsa luontevasti. Syvä transsi ei kuitenkaan ole aina tarpeen. Moni käyttökelpoinen harjoitus toimii jo silloin, kun ihminen kykenee hetkeksi suuntaamaan huomionsa pois häiriöistä ja rakentamaan sisäisesti riittävän elävän kokemuksellisen mallin.

Yksilöllinen harjoitus toimii paremmin kuin valmis kaava

Mielikuvaharjoittelu toimii parhaiten silloin, kun se rakennetaan ihmisen oman tavoitteen, historian ja kokemistavan pohjalta. Toiselle hyödyllistä on hyvin tarkka liikesarjan sisäinen läpikäynti. Toinen tarvitsee enemmän tunnetilan, rytmin tai vuorovaikutustilanteen ennakointia. Jollekin toimii voimakkaasti eläytyvä harjoitus, jossa tilanne koetaan sisältä käsin. Toinen hyötyy enemmän siitä, että hän tarkastelee tilannetta hieman ulkopuolelta, selkeämmin ja rauhallisemmin.

Siksi mielikuvaharjoittelu ei ole yksi menetelmä vaan joukko työskentelytapoja, joita voidaan soveltaa eri tavoin. Olennaista on, että harjoitus tukee todellista toimintaa eikä jää irralliseksi mielensisäiseksi rituaaliksi.

Milloin mielikuvaharjoittelu voi olla hyödyllistä?

Mielikuvaharjoittelu voi olla hyödyllistä esimerkiksi silloin, kun ihminen haluaa

- vahvistaa suoritukseen valmistautumista
- parantaa keskittymistä
- harjoitella rauhoittumista tai vireystilan säätelyä
- muuttaa jännittämiseen liittyviä ennakointeja
- vahvistaa esiintymisvarmuutta
- selkeyttää tavoitetta ja toimintatapaa
- rakentaa toisenlaista vastetta vaikeaan tilanteeseen
- tukee urheiluun, opiskeluun tai vuorovaikutukseen liittyvää valmennusta.

Se voi toimia myös osana laajempaa hypnoterapeuttista tai mentaalivalmennuksellista työskentelyä, jossa huomio kiinnittyy siihen, miten ihminen suuntautuu kokemukseensa, mitä hän alkaa odottaa ja miten uusi tapa toimia voidaan tehdä hermostolle helpommin saavutettavaksi.

Omassa työskentelyssäni mielikuvaharjoittelu ei ole irrallinen lisämenetelmä, vaan osa laajempaa tapaa ymmärtää muutosta. Ihmistä ei tarvitse pakottaa uuteen tilaan. Usein hyödyllisempää on tunnistaa, miten hänen huomionsa, odotuksensa ja toimintavalmiutensa jo nyt rakentuvat, ja alkaa muokata tätä järjestymistä vähitellen käyttökelpoisempaan suuntaan.

Tässä mielessä mielikuvaharjoittelu liittyy sekä hypnoterapiaan että mentaalivalmennukseen. Se voi auttaa vähentämään tarpeetonta ylivireyttä, vahvistamaan tarkoituksenmukaista latausta, selkeyttämään toimintaa ja tukemaan tilanteita, joissa ihminen haluaa saada omat voimavaransa paremmin käyttöönsä.

Jos haluat tarkastella mielikuvaharjoittelua osana laajempaa hypnoosin ja vuorovaikutuksen kokonaisuutta, voit lukea myös sivut suggestio, transsi ja urheilijoiden mentaalivalmennus.