Itsehypnoosi

Itsehypnoosi ei tarkoita temppua, salaperäistä poikkeustilaa eikä pelkkää silmät kiinni tehtävää rentoutumista. Se tarkoittaa taitoa vaikuttaa omaan kokemukseen tarkoituksellisesti. Kun ihminen oppii säätelemään huomionsa suuntaa, sisäistä puhettaan, mielikuviaan, odotuksiaan ja kehollista tilaansa, hän voi alkaa käyttää samoja mekanismeja omaksi hyödykseen myös tapaamisten ulkopuolella.

Siksi itsehypnoosi on luonnollinen osa sekä hypnoterapiaa että mentaalivalmennusta. Vastaanotolla tai ohjatussa harjoittelussa voidaan rakentaa jokin hyödyllinen tila ensin yhdessä, mutta varsinainen tavoite on, että ihminen oppii vähitellen ottamaan sen käyttöön myös itse. Tässä mielessä kaikki hypnoosi on lopulta itsehypnoosia: toinen ihminen voi johdattaa, mutta kokemus syntyy aina omassa hermostossa.

Jos haluat ymmärtää laajempaa taustaa, lue myös transsista, suggestiosta ja rapportista.

Mitä itsehypnoosissa oikeastaan tapahtuu?

Itsehypnoosissa ei ole kyse siitä, että ihminen "menettää kontrollin", vaan pikemminkin siitä, että hän oppii käyttämään tarkkaavaisuuttaan, odotuksiaan ja kokemuksellisia vasteitaan aiempaa täsmällisemmin. Moni huomaa jo arjessa, miten voimakkaasti mielikuva tulevasta tilanteesta voi vaikuttaa kehoon, vireyteen ja tunteeseen. Itsehypnoosissa tätä samaa ilmiötä harjoitellaan tietoisemmin.

Kun huomio rajautuu, häiriötekijät vähenevät ja sisäinen kokemus alkaa jäsentyä uudella tavalla, hermosto voi siirtyä tarkoituksenmukaisempaan tilaan. Joskus tämä tarkoittaa rauhoittumista, joskus keskittymisen terävöitymistä, joskus kivun tai jännityksen lievenemistä, joskus taas suoritusvalmiuden vahvistumista. Olennaista ei ole ulkoinen vaikutelma vaan se, mitä ihminen oppii tekemään omalla kokemuksellaan.

Tästä näkökulmasta itsehypnoosi liittyy läheisesti myös siihen, miten ihminen ennakoi tilanteita. Kun ennakointi muuttuu, myös kokemus ja toiminta voivat muuttua.

Mitä hyötyä itsehypnoosista voi olla?

Itsehypnoosia voidaan käyttää monenlaisissa tilanteissa. Se voi tukea esimerkiksi rauhoittumista, nukahtamista, keskittymistä, esiintymisvarmuutta, oppimista, mielikuvaharjoittelua, kivunhallintaa ja urheilusuoritukseen valmistautumista. Kaikissa näissä on pohjimmiltaan kyse samasta asiasta: ihminen oppii saamaan käyttöönsä sellaisen sisäisen tilan, joka auttaa häntä toimimaan paremmin.

Moni hyötyy itsehypnoosista myös siksi, että se vähentää riippuvuutta ulkopuolisesta ohjauksesta. Tavoitteena ei ole, että jokainen hankala tilanne vaatisi uuden käynnin tai uuden ohjatun harjoituksen, vaan että ihminen oppii vähitellen tunnistamaan, miten hän voi itse palauttaa käyttöönsä tarkoituksenmukaisen vireyden, suunnan ja kokemuksellisen tasapainon.

Kun itsehypnoosia käytetään suorituksen tukena, se liittyy läheisesti myös mielikuvaharjoitteluun ja urheilijoiden mentaalivalmennukseen.

Miksi pelkkä tahdonvoima ei yleensä riitä?

Moni yrittää rauhoittua, nukahtaa, keskittyä tai saada itsevarmuutta käyttöönsä pelkällä päätöksellä. Se onnistuu joskus, mutta usein huonosti. Syy ei tavallisesti ole tahdon heikkoudessa vaan siinä, että hermosto toimii opittujen mallien varassa. Jos jokin tila ei ole entuudestaan tuttu, siihen ei aina pääse suoraan käskemällä itseään.

Tästä syystä ohjauksella voi olla suuri merkitys. Kun jokin tila rakennetaan ensin riittävän selvästi, toistettavasti ja kokemuksellisesti vakuuttavasti, siitä tulee vähitellen helpommin saavutettava. Vieras tila muuttuu tutuksi. Se, mikä aiemmin tuntui sattumanvaraiselta, alkaa muuttua opittavaksi taidoksi.

Tämä on yksi syy siihen, miksi itsehypnoosi ei ole irrallinen niksi, vaan oppimisprosessi. Ensin rakennetaan kokemus, sitten sitä vahvistetaan, ja lopulta sitä opitaan käyttämään omatoimisesti.

Ankkurointi, triggerit ja posthypnoottiset vihjeet

Itsehypnoosissa voidaan hyödyntää erilaisia keinoja, joilla haluttu tila saadaan käyttöön aiempaa nopeammin. Tällainen keino voi olla hengitystapa, sana, liike, katseen suunta, mielikuva tai jokin muu tarkasti valittu vihje. Kun hyödyllinen tila yhdistetään samaan vihjeeseen riittävän monta kertaa, yhteys alkaa vahvistua.

Tätä kutsutaan usein ankkuroinniksi. Käytännössä kyse on siitä, että hermosto oppii yhdistämään tietyn merkin tietynlaiseen valmiuteen. Sama periaate näkyy kaikkialla elämässä: jokin ääni, paikka tai ele voi nostaa esiin muiston, tunteen tai toimintatavan lähes automaattisesti. Itsehypnoosissa tätä ilmiötä käytetään tietoisesti.

Läheinen ilmiö on posthypnoottinen vihje. Silloin harjoittelun aikana rakennettu vaste aktivoituu myöhemmin tilanteessa, jossa siitä on hyötyä. Esimerkiksi rauhoittava hengitys, keskittymistä kokoava sana tai suoritusvarmuutta vahvistava mielikuva voidaan liittää tulevaan tilanteeseen niin, että sen käyttö helpottuu juuri oikealla hetkellä.

Aiheeseen liittyy läheisesti myös suggestion hienovarainen vaikutus.

Mielikuvat eivät ole vain ajatuksia

Yksi itsehypnoosin tärkeimmistä välineistä on mielikuvatyöskentely. Mielikuva ei ole vain pään sisäinen kuva, vaan usein samalla tapa valmistaa kehoa, tunnetta ja toimintaa tulevaan. Siksi mielikuvaharjoittelu voi vaikuttaa siihen, miten ihminen lähestyy suoritusta, kohtaamista, nukahtamista tai muuta tilannetta jo ennen kuin mitään näkyvää on tapahtunut.

Kun mielikuva rakennetaan huolellisesti ja sitä toistetaan tarkoituksenmukaisesti, siitä voi tulla osa itsesäätelyä. Tässä mielessä itsehypnoosi ei ole erillinen saareke, vaan yksi tapa käyttää mielikuvia, odotuksia ja kokemuksellista valmistautumista aiempaa tehokkaammin.

Tästä syystä itsehypnoosi voi tukea sekä univaikeuksien helpottamista että jännittämisen ja tunnereaktioiden säätelyä.

Itsehypnoosi ei ole vain rentoutumista

Rentoutuminen on monelle tärkeä osa itsehypnoosia, mutta se ei ole koko asia. Joskus tavoite on levollisuus, joskus taas valpas ja koottu suoritusvire. Itsehypnoosilla voidaan siis vahvistaa hyvin erilaisia tiloja riippuen siitä, mitä tarvitaan.

Juuri tämä tekee itsehypnoosista käytännöllisen taidon. Samaa peruslogiikkaa voidaan soveltaa nukahtamiseen, kipuun, oppimiseen, esiintymiseen, kilpailuun, keskittymiseen tai vaikkapa siihen, että ihminen pystyy vaikeassa tilanteessa pysymään itsensä puolella eikä vanhan automaattisen reaktionsa vietävänä.

Miten itsehypnoosia opetellaan?

Parhaiten itsehypnoosia opitaan yleensä niin, että harjoittelu etenee vaiheittain. Ensin opetellaan tunnistamaan, millaiset keinot vaikuttavat juuri omaan kokemukseen. Sen jälkeen rakennetaan hyödyllinen tila mahdollisimman selkeästi. Lopuksi harjoitellaan, miten sama tila saadaan käyttöön ilman ulkopuolista ohjausta.

Kaikille ei sovi sama tapa. Joku hyötyy eniten hengityksen ja kehon kautta etenevästä työskentelystä, toinen mielikuvista, kolmas tarkasta sanallisesta ohjauksesta, neljäs lähes huomaamattomista vihjeistä, jotka alkavat vähitellen ohjata kokemusta uuteen suuntaan. Siksi itsehypnoosin opettaminen ei ole valmiin kaavan toistamista vaan sen etsimistä, mikä toimii juuri kyseiselle ihmiselle.

Itsehypnoosin tavoite on omien voimavarojen käyttöön saaminen

Itsehypnoosin ydin ei ole siinä, että ihmiseen tuotaisiin jotakin vierasta. Ydin on siinä, että hän oppii poistamaan tai lieventämään esteitä, jotka haittaavat hänen omien kykyjensä käyttöä. Kun rauhoittuminen, keskittyminen, mielikuvallinen valmistautuminen tai tarkoituksenmukainen tunnetila saadaan omatoimisesti käyttöön, muutos ei jää tapaamishuoneeseen.

Silloin itsehypnoosi muuttuu tekniikasta taidoksi. Ja juuri siinä on sen varsinainen arvo.

Jos haluat tarkastella itsehypnoosia osana laajempaa kokonaisuutta, lue myös hypnoterapiasta, mentaalivalmennuksesta ja Ericksonilaisesta hypnoosista.