Univaikeudet voivat näkyä monella tavalla: nukahtaminen viivästyy, uni katkeilee, herääminen tapahtuu liian varhain tai uni ei tunnu palauttavalta. Taustalla voi olla stressiä, huolta, kuormittumista, epäsäännöllisiä unirytmejä, elintapoihin liittyviä tekijöitä, lääkkeitä tai jokin muu unihäiriö. Unettomuus on tavallinen unihäiriö, jossa nukahtaminen tai unessa pysyminen on vaikeaa, vaikka nukkumiseen olisi mahdollisuus.

Univaikeuksia ei yleensä kannata ymmärtää pelkästään "huonona nukkumisena", vaan myös vireystilan, ajatusten ja kehon reaktioiden säätelyn kysymyksenä. Siksi työskentelyssä voidaan hyödyntää rauhoittumista, rentoutumista, itsehypnoosia, iltarutiinien selkeyttämistä ja sellaisten ajatus- ja toimintatapojen tunnistamista, jotka ylläpitävät unettomuutta. Pitkittyneessä unettomuudessa ensisijaisena hoitona pidetään usein kognitiivista käyttäytymisterapiaa unettomuuteen, ei pelkästään lääkitystä.

Tavoitteena ei ole pakottaa unta tulemaan, vaan tukea sellaisia olosuhteita, joissa mieli ja keho voivat rauhoittua tarkoituksenmukaisemmin. Jo pienet muutokset unirytmissä, ilta-aikaisessa kuormituksessa, kofeiinin tai alkoholin käytössä, ruutuajassa ja rentoutumistaidoissa voivat auttaa. Jos univaikeudet jatkuvat pitkään tai niihin liittyy voimakasta päiväväsymystä, kuorsausta, hengityskatkoksia tai muita oireita, tilanne kannattaa arvioida terveydenhuollossa.