Jännittäminen on tavallinen inhimillinen reaktio tilanteissa, joissa jokin tuntuu tärkeältä, arvioidulta tai epävarmalta. Se voi liittyä esimerkiksi esiintymiseen, opiskeluun, kilpailuun, sosiaalisiin tilanteisiin tai uusiin kohtaamisiin. Jännittäminen ei sinänsä ole merkki heikkoudesta, vaan siitä, että mieli ja keho valmistautuvat tilanteeseen, jolla koetaan olevan merkitystä.

Jännittäminen voi tuntua kehossa ja mielessä monin tavoin: sydän voi lyödä tavallista voimakkaammin, hengitys muuttua pinnallisemmaksi, ajatukset kiihtyä ja huomio alkaa kiinnittyä liiaksi omiin tuntemuksiin. Tällöin itse tilanne voi muuttua vaikeammaksi juuri siksi, että ihminen alkaa tarkkailla omaa jännitystään liikaa.

Työskentelyssä tavoitteena ei yleensä ole poistaa kaikkea jännitystä, vaan oppia suhtautumaan siihen niin, ettei se ala hallita toimintaa. Kun jännittämistä opitaan säätelemään rauhoittumisen, keskittymisen ja tarkoituksenmukaisen valmistautumisen avulla, siitä voi tulla vähemmän estävä ja paremmin hallittava osa tilanteeseen virittäytymistä.