Ericksonilainen hypnoosi viittaa työskentelytapaan, joka perustuu amerikkalaisen psykiatrin Milton H. Ericksonin kehittämiin menetelmiin. Ericksonia pidetään laajasti yhtenä nykyaikaisen hypnoosin ja hypoterapeuttisen vuorovaikutuksen merkittävimmistä vaikuttajista. Hänen ajattelunsa on vaikuttanut voimakkaasti siihen, että hypnoosia ei nähdä enää vain kaavamaisena suggestiomenetelmänä, vaan joustavana, yksilöllisenä ja yhteistyöhön perustuvana työskentelynä.

Ericksonilaisen hypnoosin keskeinen piirre on se, että menetelmää ei pyritä soveltamaan kaikkiin samalla tavalla. Sen sijaan asiakkaan oma tapa kokea, puhua, hahmottaa asioita ja reagoida otetaan työskentelyn lähtökohdaksi. Tästä syystä vuorovaikutus on siinä erityisen tärkeää. Kieltä, mielikuvia, kertomuksia, vertauksia, kysymyksiä ja huomion suuntaamista käytetään niin, että ne tukevat juuri kyseisen ihmisen omia voimavaroja, oppimista ja muutosta.

Muihin, suoraviivaisempiin hypnoosimenetelmiin verrattuna ericksonilainen hypnoosi on usein epäsuorempaa ja hienovaraisempaa. Sen sijaan että asiakkaalle annettaisiin pelkästään suoria ohjeita tai valmiita muutosviestejä, työskentelyssä voidaan käyttää esimerkiksi kielikuvia, vaihtoehtoja, kokemuksen peilaamista ja sellaista johdattelua, joka auttaa asiakasta löytämään ratkaisua myös omasta sisäisestä kokemuksestaan. Tavoitteena ei ole hallita ihmistä ulkoapäin, vaan tukea sitä, että hänen omat kykynsä, muistonsa, mielikuvansa ja oppimismahdollisuutensa tulevat paremmin käyttöön.

Turvallisesti ilmaistuna ericksonilainen hypnoosi on ennen kaikkea yhteistyöhön perustuva tapa käyttää tarkkaavuutta, kieltä ja mielikuvitusta muutoksen tukena. Siinä korostuvat asiakkaan yksilöllisyys, kunnioittava kohtaaminen ja menetelmien sovittaminen tilanteeseen. Näin ymmärrettynä se ei ole näyttävää suggestiota tai tahdon ohittamista, vaan harkittua, vuorovaikutuksellista ja usein hyvin hienovaraista työskentelyä.