Richard Bandler on yksi nykyaikaisen hypnoosin ja muutosmenetelmien varhaisista kehittäjistä. Hänet tunnetaan erityisesti siitä, että hän ryhtyi 1970-luvulla yhdessä John Grinderin kanssa tutkimaan, mitä yhteistä oli poikkeuksellisen taitavien terapeuttien ja hypnoterapeuttien työskentelytavoissa. He eivät aluksi lähteneet rakentamaan teoriaa ylhäältä käsin, vaan tarkastelivat käytännössä, miten taitavat auttajat käyttivät kieltä, huomiota, vuorovaikutusta ja kokemuksen jäsentämistä.

Tämän työn taustalla olivat erityisesti Milton H. Ericksonin, Virginia Satirin ja Fritz Perlsin työskentelytavat. Bandler ja Grinder pyrkivät tunnistamaan, millaisia toistuvia rakenteita näiden mestareiden toiminnassa oli, vaikka heidän tyylinsä näyttivät ulospäin erilaisilta. Tästä mallintamistyöstä kehittyi vähitellen NLP eli neurolingvistinen ohjelmointi.

Bandlerin ja Grinderin ajatteluun vaikutti myös kielitiede, erityisesti Noam Chomskyn näkemys kielen pinta- ja syvärakenteesta. Ajatus oli, että ihmisen puheessa näkyvä ilmaus ei aina paljasta koko sitä kokemusrakennetta, johon se perustuu. Puhuttu lause on eräänlainen pintataso, kun taas sen taustalla on laajempi sisäinen merkitysrakenne. Tämä tarjosi Bandlerille ja Grinderille tärkeän lähtökohdan: jos ihmisen kielellisessä ilmaisussa on puutteita, yleistyksiä, vääristymiä tai poisjättöjä, niihin voidaan tarttua kysymyksillä ja kielellisillä interventioilla niin, että kokemuksen syvempi rakenne alkaa paljastua tai muuttua.

Tästä syntyi NLP:n varhaisia ydintyökaluja, joissa huomio kohdistui siihen, miten kieli ohjaa kokemusta ja miten kokemusta voidaan muuttaa muuttamalla sen rakennetta. Bandlerin työssä hypnoosi, kieli ja mielikuvituksen ohjaaminen liittyvät juuri tähän: siihen, että ihmisen tapa hahmottaa sisäistä todellisuuttaan ei ole täysin kiinteä, vaan siihen voidaan vaikuttaa tarkalla vuorovaikutuksella.

Turvallisesti ilmaistuna Richard Bandlerin merkitys hypnoosikentässä liittyy ennen kaikkea siihen, että hän oli mukana siirtämässä huomiota yksittäisistä tekniikoista siihen, miten taitavat terapeutit käyttävät kieltä, huomiota ja kokemuksen rakennetta muutoksen aikaansaamiseksi. Tässä mielessä hänen työnsä on ollut yksi tärkeä osa nykyaikaisen, vuorovaikutuksellisen hypnoosiajattelun kehitystä.