Richard Bandler, NLP ja kokemuksen rakenteen muutos

Richard Bandlerin merkitys ei ole mielestäni siinä, että hänet nähtäisiin jonkin valmiin oppijärjestelmän auktoriteettina. Paljon kiinnostavampaa on se kysymys, josta hänen työnsä alun perin lähti: miksi jotkut terapeutit, valmentajat ja vuorovaikutuksen taitajat saavat aikaan todellista muutosta, kun taas toisten työ jää muodollisesti oikeaksi mutta kokemuksellisesti ohueksi?

Tämä kysymys on edelleen ajankohtainen. Terapiassa ei ratkaise vain se, mitä menetelmää sanotaan käytettävän. Ratkaisevaa on myös se, alkaako ihmisen oma kokemus todella järjestyä toisin. Juuri tässä mielessä Richard Bandler kuuluu niihin nimiin, joiden kautta huomio siirtyi pois pelkistä koulukunnista kohti itse muutoksen rakennetta.

Jos haluat tarkastella samaa ilmiötä hypnoosin näkökulmasta, voit lukea myös sivut hypnoosi, suggestio ja rapport.

Mistä NLP:n alkuperäinen kiinnostavuus syntyi?

NLP eli neurolingvistinen ohjelmointi ei syntynyt aluksi suljetuksi teoriaksi ihmismielestä. Sen alkuvaiheessa huomio kohdistui poikkeuksellisen taitavien auttajien mallintamiseen. Ajatuksena oli tutkia, mitä nämä tekevät niin, että asiakkaan kokemus todella liikkuu.

Richard Bandler työskenteli tässä vaiheessa yhdessä John Grinderin kanssa. Varhaisen NLP:n taustalla vaikutti myös Gregory Bateson, ja alkuvaiheessa mukana oli Frank Pucelik. Olennaista oli kuitenkin itse lähtökysymys: mitä erinomaiset terapeutit tekevät toisin kuin muut?

Mallintamisen kohteiksi nousivat erityisesti Fritz Perls, Virginia Satir ja Milton H. Erickson. Tästä tuli NLP:n todellinen lähtökohta. Ei uuden ismin rakentaminen, vaan sen tutkiminen, miten kieli, huomio, vuorovaikutus, odotukset ja kokemuksen kehystys vaikuttavat siihen, mitä ihmisessä alkaa tapahtua.

Tästä näkökulmasta Bandlerin työ liittyy läheisesti myös sivuun Milton H. Erickson, sillä juuri Ericksonin työn mallintaminen vaikutti syvästi siihen, millaiseksi NLP myöhemmin muotoutui.

Terapeuttinen muutos ei ole vain sisältöä vaan järjestymistä

Ihminen ei muutu vain siksi, että hän saa uuden ajatuksen. Usein hän on saanut hyviä ajatuksia jo pitkään ilman, että mikään olennainen on silti muuttunut. Ongelma ei yleensä ole vain tiedon puute. Ongelma on useammin siinä, että kokemus järjestyy toistuvasti samalla tavalla.

Hermoston kannalta tämä tarkoittaa, että havainto, odotus, tunne, kehollinen valmius, muisto ja tulkinta alkavat tukea toisiaan. Ihmiselle syntyy ikään kuin tuttu kokemuksellinen uoma, johon mieli ja keho palaavat yhä uudelleen. Silloin pelkkä järkevä selitys ei vielä muuta paljonkaan. Muutos alkaa vasta, kun tämä tuttu rakenne menettää osan jäykkyydestään.

Tässä kohtaa Richard Bandlerin työn alkuperäinen ydin tulee näkyviin. Kiinnostuksen kohteena ei ollut vain se, mitä asiakkaalle sanotaan, vaan se, miten hänen kokemuksensa rakennetta voidaan saada liikahtamaan. Sama kysymys näkyy monessa muussakin lähestymistavassa, esimerkiksi sivuilla tavoitteellinen muutos ja mielikuvaharjoittelu.

Meta Model ja Milton Model

NLP:n tunnetuimpiin varhaisiin rakenteisiin kuuluvat Meta Model ja Milton Model. Niiden välinen ero on edelleen käyttökelpoinen tapa hahmottaa kahta erilaista vaikuttamisen suuntaa.

Meta Modelissa kieltä käytetään tarkentamiseen. Sen avulla voidaan tehdä näkyväksi, miten ihminen kaventaa, vääristää tai yleistää omaa kokemustaan. Kun puhetta tarkennetaan, myös kokemuksen rakenne voi tulla näkyvämmäksi. Ihminen huomaa, ettei hänen käyttämänsä ilmaus ole koko todellisuus vaan yksi tapa järjestää sitä.

Milton Modelissa liikutaan osittain vastakkaiseen suuntaan. Kieltä käytetään avoimemmin, epäsuoremmin ja suggestiivisemmin. Tällöin tavoitteena ei ole ensisijaisesti analysoida kokemusta auki, vaan käynnistää sisäisiä prosesseja, ohittaa liian jäykkä tietoinen kontrolli ja antaa mielelle enemmän työskentelytilaa.

Tästä syystä Milton Model liittyy läheisesti sivuihin suggestio, metaforat ja Clean Language. Ne kaikki koskettavat eri tavoin sitä, miten kieli voi vaikuttaa muutokseen ilman, että kaikki sanotaan suoraan.

Mikä Bandlerissa on edelleen käyttökelpoista?

Richard Bandlerin arvo ei nykyisin ole siinä, että kaikki NLP:n myöhemmät väitteet hyväksyttäisiin sellaisinaan. Käyttökelpoisempaa on nähdä hänen työnsä historiallinen ja käytännöllinen merkitys.

Hän oli mukana siirtämässä huomiota siihen, että muutos ei synny vain menetelmän nimestä eikä pelkästään sisällön oikeellisuudesta. Muutos syntyy siinä, että ihminen alkaa havaita, odottaa, tuntea ja jäsentää tilanteensa uudella tavalla. Kun tämä tapahtuu, myös toiminta voi muuttua.

Tämä on hyvin lähellä omaa tapaani hahmottaa hypnoosia, terapiatyötä ja mentaalivalmennusta. En pidä hypnoosia vain transsiin vaivuttamisena enkä NLP:tä vain tekniikkakokoelmana. Molemmat ovat kiinnostavia silloin, kun ne auttavat ymmärtämään, miten huomio, odotus, vuorovaikutus ja kokemuksen muoto alkavat järjestyä uudelleen.

Juuri siksi Bandlerin työ liittyy mielestäni luontevasti myös sivuun rapport. Ilman toimivaa vuorovaikutuksellista kenttää mikään tekninen interventio ei kanna kovin pitkälle.

NLP:n ongelmallinen puoli

NLP:n historiaan kuuluu myös väitteitä, jotka eivät ole saaneet vahvaa tutkimuksellista tukea. Tällaisia ovat esimerkiksi yksinkertaistetut käsitykset pysyvistä aistikanavatyypeistä tai ajatukset siitä, että silmänliikkeistä voitaisiin päätellä luotettavasti, mitä ihminen juuri sillä hetkellä tekee mielessään. Nykyisen sivun kriittinen suhtautuminen tähän puoleen on perusteltu.

Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että kaikki käytännön havainnot pitäisi hylätä. Joskus jokin tekniikka on voinut tuntua toimivan, vaikka sille annettu alkuperäinen selitys olisi ollut liian karkea. Esimerkiksi katseen ohjaamiseen, tarkkaavaisuuden kuormittumiseen tai aistillisen säätelyn häiriintymiseen voi liittyä ilmiöitä, jotka ovat uskottavampia kuin vanhat NLP-selitykset.

Tästä syystä pidän hyödyllisempänä tarkastella näitä ilmiöitä hermoston ennakoivan toiminnan kannalta. Silloin ei tarvitse puolustaa liian yksinkertaisia karttoja, mutta ei myöskään heittää pois kaikkea sitä käytännön havaintoa, joka niiden taustalla joskus oli.

Bandler, hypnoosi ja ennakoiva hermosto

Kun ihminen kohtaa tilanteen, hän ei reagoi siihen tyhjästä. Hän saapuu aina paikalle jonkin odotuksen, kehollisen valmiuden ja sisäisen mallin kanssa. Tätä voidaan tarkastella myös predictive processing- tai active inference -henkisestä näkökulmasta: hermosto ennakoi jatkuvasti, mitä seuraavaksi tapahtuu, mitä kannattaa huomata ja mihin suuntaan toiminnan kannattaa järjestyä.

Tässä valossa myös terapeuttinen muutos näyttää hieman toisenlaiselta. Kyse ei ole vain siitä, että ihminen vakuutetaan uudesta ajatuksesta. Kyse on siitä, että hänen odotuksensa, painotuksensa ja toimintavalmiutensa alkavat organisoitua uudella tavalla. Tässä mielessä osa siitä, mitä NLP:n alkuvaiheessa etsittiin, liittyi juuri kokemuksen ennakoivaan rakenteeseen, vaikka käsitteistö oli tuolloin toinen.

Jos tämä näkökulma kiinnostaa, kokonaisuutta täydentävät erityisesti sivut hypnoosi, transsi, suggestio ja tavoitteellinen muutos.

Richard Bandler ei ole minulle oppijärjestelmä vaan kysymys

En pidä Richard Bandleria ensisijaisesti valmiin opin edustajana. Minulle hänen merkityksensä on enemmän metodologinen kuin dogmaattinen. Hän nosti näkyviin kysymyksen, jota terapiassa ja valmennuksessa ei voi ohittaa: mikä tarkalleen ottaen muuttaa ihmisen kokemusta?

Se on edelleen hyvä kysymys. Se ohjaa pois koulukuntien ulkoisesta vertailusta kohti sitä, mitä vuorovaikutuksessa, kielessä, odotuksissa, mielikuvissa ja huomion suuntautumisessa todella tapahtuu. Tässä mielessä Bandler kuuluu niihin vaikuttajiin, joiden kautta on mahdollista tarkastella terapeuttista muutosta vähemmän mystisesti ja samalla tarkemmin.

Jos haluat jatkaa tästä eteenpäin samaa ilmiökenttää eri suunnista, suosittelen sivuja Milton H. Erickson, rapport, suggestio, metaforat ja Clean Language.