Esiintymisjännitys ja esiintymisvarmuus

Esiintymisjännitys ei yleensä synny vasta siinä hetkessä, kun ihminen nousee puhumaan, astuu lavalle tai joutuu yleisön eteen. Usein prosessi alkaa jo paljon aiemmin. Hermosto alkaa ennakoida tulevaa, keho virittyy, huomio siirtyy osittain sisäänpäin ja mieli alkaa lukea tilanteesta merkkejä mahdollisesta epäonnistumisesta.

Kaikki jännitys ei kuitenkaan ole haitallista. Moni esiintyjä, muusikko, kouluttaja tai urheilija tarvitsee nimenomaan sopivaa latausta. Siksi tavoitteena ei aina ole jännityksen poistaminen. Tätä näkökulmaa käsitellään tarkemmin sivulla jännittäminen ja vireystilan säätely.

Tällä sivulla painopiste on toisessa tilanteessa: mitä voidaan tehdä silloin, kun esiintymisjännitys alkaa haitata puhumista, ajattelua, muistamista, äänen käyttöä, läsnäoloa tai koko esiintymistilanteeseen hakeutumista.

Mistä esiintymisjännityksessä usein on kyse

Esiintymisjännitys ei ole vain tunne. Usein kyse on siitä, että hermosto alkaa rakentaa tilanteesta ennakolta mallia, jossa huomio suuntautuu liikaa riskeihin, virheisiin, muiden arvioihin tai omaan näkyvään jännitykseen. Silloin ihminen ei kohtaa vain yleisöä, vaan myös oman järjestelmänsä tuottamaa odotusta siitä, miten tilanne voi lähteä väärään suuntaan.

Tämä näkyy usein hyvin käytännöllisesti. Ääni kiristyy. Hengitys muuttuu. Ajattelu kapenee. Ensimmäisestä lauseesta tulee liian tärkeä. Huomio alkaa siirtyä pois asiasta ja kohti omaa oloa: näkyykö tämä, kuuluko tämä, huomaavatko muut tämän?

Kun itsen tarkkailu voimistuu liikaa, esiintyminen muuttuu helposti katkonaiseksi. Ihminen ei ole enää kunnolla suhteessa aiheeseensa, yleisöönsä ja tehtäväänsä, vaan joutuu seuraamaan itseään liian läheltä.

Ongelma ei aina ole jännityksen määrä vaan sen suunta

Esiintymisjännityksestä puhutaan joskus ikään kuin ratkaisuna olisi vain rauhoittuminen. Käytännössä ongelma ei kuitenkaan aina ole liian voimakas vireystila. Ongelma voi olla siinä, että huomio alkaa painottua väärällä tavalla: tehtävän sijasta oireisiin, yleisön sijasta omaan oloon, puheen sijasta siihen, miten puhe ehkä epäonnistuu.

Tästä syystä työskentelyn tavoite ei aina ole jännityksen vähentäminen. Tavoitteena voi olla myös se, että jännitys pysyy käyttökelpoisena eikä muutu itsensä tarkkailuksi, lamaantumiseksi tai hallinnan tunteen kaventumiseksi. Tätä laajempaa näkökulmaa käsitellään myös sivulla jännittäminen.

Kun yksi hetki alkaa hallita koko tilannetta

Jos esiintymiseen on liittynyt aikaisemmin häpeää, tyhjän pään tunne, äänen pettäminen tai jokin muu voimakas epäonnistumisen kokemus, hermosto voi alkaa järjestää myös uusia tilanteita tämän saman mallin mukaan.

Tällöin ongelmana ei ole vain vanha muisto. Ongelmaksi tulee se, että mieli palaa yhä samaan kohtaan. Esiintyjä ei enää muista koko tilannetta prosessina, vaan yhtä pistettä, joka alkaa edustaa koko esiintymistä. Ensimmäisestä lauseesta, katseista, mikrofonista tai yhdestä virheestä voi tulla kohta, johon koko ennakointi alkaa lukittua.

Työskentelyssä olennaista on saada kokemus takaisin liikkeeseen. Mitä tapahtuu ennen kriittistä hetkeä? Missä kohdassa huomio kääntyy pois tehtävästä? Miten tilanne voisi jatkua sen läpi ilman, että koko järjestelmä kaappautuu?

Miten esiintymisjännitystä voidaan työstää

Lähestymistapa ei perustu siihen, että ihmistä yritetään murtaa, pakottaa rentoutumaan tai vakuuttaa järjellä siitä, ettei mitään vaaraa ole. Olennaisempaa on ymmärtää, miten ongelma rakentuu ja missä kohdassa sen rakenne voidaan saada järjestymään toisin.

Työskentelyssä voidaan käyttää hypnoterapiaa, mielikuvaharjoittelua, huomion ohjausta, keskustelullisia menetelmiä ja mentaalivalmennuksen keinoja. Käytännössä voidaan työstää esimerkiksi sitä, että huomio pysyy tehtävässä eikä oireiden seuraamisessa, että lavalle tai puheenvuoroon siirtyminen ei enää käynnistä vanhaa kaappausta, että yleisön ilmeitä, hiljaisuutta tai viivettä ei tulkita heti epäonnistumisen merkeiksi, ja että esiintyjä pystyy jatkamaan, vaikka täydellinen varmuus ei olisi läsnä.

Mielikuvaharjoittelu ja hypnoottinen työskentely

Mielikuvaharjoittelu voi olla hyödyllistä erityisesti silloin, kun ongelma ei ratkea pelkällä järkiperäisellä ymmärtämisellä. Ihminen voi hyvin tietää, ettei yleisö ole vaarallinen, mutta keho ja mieli reagoivat silti kuin vanha malli olisi edelleen voimassa.

Tällöin ei riitä, että mielessä vain kuvitellaan onnistuminen. Olennaisempaa on tarkastella, miten tilanne rakentuu kokemuksena. Missä kohdassa vire nousee liikaa? Milloin huomio karkaa? Miten alkuhetki hahmottuu? Miten tilanteen voisi kokea niin, että sisäinen liike jatkuu tehtävän suuntaan?

Tästä näkökulmasta kannattaa tutustua myös sivuihin mielikuvaharjoittelu, transsi ja suggestio.

Bandlerilaiset tekniikat ja submodaliteetit

Joillakin esiintymisjännitys liittyy hyvin konkreettisesti siihen, millaisena tilanne näkyy, kuuluu tai tuntuu mielessä. Tuleva esiintyminen voi hahmottua liian suurena ja lähelle tulevana. Vanha moka voi toistua mielessä kirkkaana ja hallitsevana. Yleisö voi sisäisessä kokemuksessa näyttää vihamielisemmältä kuin se todellisuudessa on.

Tällöin voidaan käyttää myös bandlerilaisista menetelmistä tuttuja keinoja, kuten submodaliteettien tarkastelua tai niin sanottua teatteritekniikkaa. Niissä ei keskitytä vain siihen, mitä ihminen ajattelee, vaan siihen, miten kokemus on rakennettu. Kun kokemuksen rakennetta muutetaan, myös tunnereaktio voi muuttua.

Näistä lisää sivulla Richard Bandler.

Psykodraama, sosiodraama ja esiintymisen sosiaalinen puoli

Esiintymisjännitys ei ole vain yksityinen, pään sisäinen ilmiö. Siinä on usein mukana vahva sosiaalinen ulottuvuus. Ihminen ei jännitä pelkkiä sanojaan, vaan myös sitä, miten hänet nähdään, miten hän sijoittuu ryhmään ja millaisen jäljen hän jättää muihin.

Siksi psykodraaman ja sosiodraaman näkökulmat voivat joskus olla hyvin hyödyllisiä. Niiden avulla voidaan tarkastella rooleja, odotuksia, yleisön merkitystä ja sitä, kenen katseen alla ihminen oikeastaan esiintyy. Joskus nykyinen jännitys liittyy vain osittain nykyyleisöön. Sen mukana voi aktivoitua vanhempi asetelma, jossa esiintyminen on merkinnyt arvostelua, häpeää tai kelpaamattomuuden tunnetta.

Näihin näkökulmiin liittyvät myös sivut sosiodraama ja rapport.

Esiintymisvarmuus ei tarkoita täydellistä varmuutta

Moni ajattelee, että esiintymisvarmuus tarkoittaa sitä, ettei enää jännitä lainkaan. Käytännössä toimivampi tavoite on usein toinen. Esiintymisvarmuus voi tarkoittaa sitä, että ihminen pystyy pysymään suhteessa tehtäväänsä, aiheeseensa ja yleisöönsä myös silloin, kun tilanteessa on latausta.

Se voi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että esiintyminen alkaa, vaikka sydän lyö nopeammin. Puhe jatkuu, vaikka äänessä tuntuu aluksi pientä jännitystä. Jokaisesta kehollisesta tuntemuksesta ei tehdä uhkaa. Huomio palautuu takaisin siihen, mitä ollaan tekemässä.

Tämä on usein realistisempi tavoite kuin täydellisen varmuuden tavoittelu.

Kenelle työskentely voi sopia

Esiintymisjännityksen kanssa työskentely voi sopia esimerkiksi puhujille, opettajille, kouluttajille, opiskelijoille, johtajille, muusikoille, näyttelijöille, myyntityötä tekeville, terapeuteille ja urheilijoille. Se voi olla hyödyllistä aina silloin, kun näkyvä rooli, arvioiva tilanne tai odotuksia sisältävä esiintyminen alkaa kuormittaa liikaa.

Jos näkökulma liittyy enemmän kilpailuun, suoritukseen tai käyttökelpoisen vireen rakentamiseen, kannattaa tutustua myös sivuun urheilijoiden mentaalivalmennus.

Vastaanotolla työskentelyn tavoite

Tavoitteena ei ole tehdä ihmisestä toisenlaista kuin hän on. Tavoitteena on vähentää niitä esteitä, jotka haittaavat oman kyvyn, valmistautumisen ja läsnäolon käyttöä. Joskus muutos on nopeampi, joskus se vaatii enemmän harjoittelua ja toistoa. Olennaista on, että työskentely kohdistuu siihen, miten ongelma juuri tällä ihmisellä rakentuu.

Jos haluat työstää esiintymisjännitystä, esiintymispelkoa tai puhetilanteisiin liittyvää epävarmuutta käytännöllisesti ja samalla kokemuksen rakennetta ymmärtäen, voit ottaa yhteyttä.