Suorituskyky ei ole vain voimaa tai tahdonlujuutta

Suorituskykyä ajatellaan usein liian kapeasti. Joskus sillä tarkoitetaan fyysistä kapasiteettia, joskus paineensietoa, joskus keskittymistä tai mielenlujuutta. Käytännössä suorituskyky syntyy kuitenkin vasta silloin, kun keho, huomio, tunteet, odotukset ja toiminta tukevat toisiaan samassa suunnassa.

Ihminen toimii parhaimmillaan silloin, kun hänen järjestelmänsä ei vedä itseään vastaan. Jos tietoinen pyrkimys suuntautuu eteenpäin mutta keho jarruttaa, jos tahto haluaa onnistua mutta sisäinen ennakointi valmistautuu epäonnistumiseen, suoritus jää helposti vajaaksi. Silloin ongelma ei ole aina kykyjen puute vaan se, että osa ihmisestä toimii eri suuntaan kuin toinen.

Suorituskyky ei siis ole vain voiman, kestävyyden tai tahdon asia. Se on myös kysymys siitä, miten ihminen ennakoi tilanteita, mihin hänen huomionsa kiinnittyy ja millaiseen valmiustilaan hänen hermostonsa virittyy.

Kehossa ja mielessä on suojaavia jarruja

Ihmisessä toimii monia estojärjestelmiä, joiden tehtävä on suojata häntä. Fyysisellä tasolla ne säätelevät kuormitusta, kipua, lihasjännitystä, voimankäyttöä ja palautumista. Niiden tarkoitus ei ole estää onnistumista vaan ehkäistä vaurioita. Useimmiten ne palvelevat ihmistä hyvin.

Joskus suojaava järjestelmä alkaa kuitenkin varoa liikaa. Tällöin keho ei enää reagoi vain todelliseen uhkaan vaan myös odotettuun uhkaan. Suoritus voi jäädä alle todellisen kapasiteetin, vaikka rakenteellista estettä ei varsinaisesti olisi.

Samanlaisia suojaavia jarruja toimii myös psyykkisellä tasolla. Aiemmat epäonnistumiset, häpeä, pelko, ylivarovaisuus tai vanhat kokemukset voivat alkaa ohjata ihmistä tilanteissa, joissa hän tarvitsisi vapautta, joustavuutta ja tarkkaa läsnäoloa. Tällöin ihminen ei välttämättä koe vain jännitystä tai epävarmuutta. Hän voi huomata pidättelevänsä itseään juuri silloin, kun hänen pitäisi saada parhaat voimavaransa käyttöönsä. Näistä ilmiöistä voit lukea lisää myös sivulla tunnereaktiot.

Suoritus rakentuu myös ennakoinnista

Suorituskyky ei määräydy vain sen perusteella, mitä ihminen objektiivisesti osaa tai jaksaa. Ratkaisevaa on myös se, mitä hänen hermostonsa pitää mahdollisena, turvallisena ja todennäköisenä. Nykyinen sivusi kuvaa tätä ennakoinnin näkökulmasta: hermosto muodostaa jatkuvasti ennusteita siitä, mitä tilanteessa tapahtuu, millainen oma suoritus on mahdollinen ja mitä seurauksia toiminnasta on odotettavissa.

Jos järjestelmä ennakoi epäonnistumista, kipua, häpeää, hallinnan menetystä tai ylikuormitusta, se alkaa helposti säädellä havaintoja, tunnetiloja ja toimintaa tämän mukaisesti. Tällöin ihminen ei vain ajattele rajoittuneesti. Hän myös havaitsee, tuntee ja toimii rajoittuneen mallin pohjalta. Tätä nykyinen sivusi nostaa esiin hyvin selvästi.

Siksi suorituskyvyn kehittäminen ei ole vain yrittämistä enemmän. Usein olennaisempaa on muuttaa sitä, mitä järjestelmä ennakoi, mihin se kiinnittää huomiota ja mitä se alkaa pitää normaalina.

Minäkäsitys vaikuttaa enemmän kuin moni huomaa

Ihminen toimii myös sen mukaan, millaisena hän pitää itseään. Jos hän on vuosien mittaan alkanut nähdä itsensä epävarmana, hitaana, helposti väsyvänä, helposti murtuvana tai tietyn tason ylittämiseen kykenemättömänä, tämä alkaa vaikuttaa koko suoritukseen. Nykyinen sivu käsittelee tätä nimenomaan osana minäkäsitystä ja ennakointijärjestelmää.

Minäkäsitys ei ole pelkkä mielipide itsestä. Se on osa käytännön toimintaa ohjaavaa järjestelmää. Se vaikuttaa siihen, kuinka paljon ihminen uskaltaa ottaa tilaa, kuinka vapaasti hän käyttää kehoaan, kuinka nopeasti hän palautuu virheestä ja millaisena hän tulkitsee omat sisäiset tuntemuksensa.

Moni suoritusongelma ei johdu siitä, ettei ihmisellä olisi kykyä, vaan siitä, että hänen järjestelmänsä on oppinut rajaamaan sen käyttöä.

Mielikuvaharjoittelu voi muuttaa suoritusvalmiutta

Tässä kohtaa mielikuvaharjoittelu on erityisen käyttökelpoinen väline. Nykyinen sivu korostaa, että mielikuvien avulla voidaan harjoitella paitsi ulkoista suoritusta myös sitä sisäistä tilaa, josta käsin suoritus syntyy. Se myös kytkee mielikuvaharjoittelun uudenlaisten ennakointimallien juurruttamiseen.

Kun ihminen käy mielessään toistuvasti läpi onnistuvaa, tarkoituksenmukaista ja tilanteeseen sopivaa toimintaa, hän ei vain ajattele myönteisesti. Hän harjoittaa samalla niitä malleja, joiden varassa keho, huomio ja toiminta alkavat järjestyä. Tästä syystä mielikuvaharjoittelu voi tukea sekä fyysistä suoritusvalmiutta että psyykkistä joustavuutta.

Aihetta avaan tarkemmin sivulla mielikuvaharjoittelu.

Mielikuvatyöskentelyä voidaan käyttää monissa tilanteissa. Urheilija voi harjoitella kilpailutilanteen rytmiä ja painetta. Esiintyjä voi harjoitella tilaan astumista, äänen käyttöä ja rauhallista läsnäoloa. Työelämässä ihminen voi valmistautua vaativaan keskusteluun, neuvotteluun tai tilanteeseen, jossa hänen pitäisi pystyä toimimaan vakaasti paineen alla.

Vuorovaikutuskin vaikuttaa suorituskykyyn

Suorituskyky ei synny tyhjiössä. Ihminen toimii aina myös suhteessa muihin. Perhe, työyhteisö, joukkue, valmentaja, yleisö tai asiakas vaikuttavat siihen, millaiseksi tilanne muodostuu. Nykyinen sivu tuo tämän esiin erityisesti siinä, että muutos ei tapahdu tyhjiössä vaan myös sosiaalinen ympäristö reagoi siihen.

Tästä syystä suorituskykyyn liittyy myös vuorovaikutuksellinen puoli. Toisen ihmisen rytmi, odotukset, eleet, sävy ja reagointitapa voivat joko vakauttaa tai horjuttaa omaa toimintaa. Toisinaan jo se, miten ihminen tulee kohdatuksi, muuttaa hänen valmiuttaan käyttää omia voimavarojaan.

Tätä ilmiötä käsittelen tarkemmin sivulla rapport. Hyvä vuorovaikutuksellinen yhteys ei ole vain miellyttävä lisä, vaan usein osa itse muutosta. Kun ihmisen hermosto alkaa lukea tilanteen turvallisemmaksi, johdonmukaisemmaksi ja kannattelevammaksi, myös suoritus voi vapautua.

Muutos ei tarkoita pakottamista

Suorituskyvyn kehittäminen ymmärretään joskus liian kovakouraisesti. Ajatellaan, että ihmisen pitäisi vain ylittää itsensä, puristaa enemmän tai murtaa omat esteensä. Nykyinen sivusi asettuu tästä selvästi toiseen suuntaan: tavoitteena ei ole pakottaa ihmistä yli suojamekanismiensa vaan auttaa niitä päivittymään paremmin nykytilannetta vastaaviksi.

Kehossa ja mielessä olevat jarrut eivät yleensä ole vihollisia. Ne ovat yrityksiä suojata ihmistä. Siksi toimiva työskentely ei perustu niiden väkivaltaiseen murtamiseen vaan niiden ymmärtämiseen, rauhoittamiseen ja päivittämiseen.

Tässä myös hypnoottinen ja suggestiivinen työskentely voi olla hyödyllistä. Suggestio ei tarkoita vain suoria käskyjä, vaan usein paljon hienovaraisempaa tapaa vaikuttaa siihen, mitä ihminen alkaa pitää mahdollisena, luonnollisena ja totena omassa kokemuksessaan. Tästä voit lukea lisää sivulla suggestio.

Suorituskyvyn kehittäminen on koko järjestelmän uudelleenjärjestymistä

Parhaimmillaan suorituskyvyn vahvistuminen ei tarkoita vain hetkellistä tulosparannusta. Se tarkoittaa, että keho ei jarruta tarpeettomasti, huomio suuntautuu olennaiseen, minäkäsitys ei rajoita toimintaa ja ihminen pystyy toimimaan tilanteessa aiempaa vapaammin.

Nykyisen sivun keskeinen ajatus on, että suorituskyvyn kehittäminen ei ole vain tehon lisäämistä vaan koko järjestelmän uudelleenjärjestymistä. Kun fyysiset, psyykkiset ja sosiaaliset jarrut tunnistetaan ja niitä työstetään tarkoituksenmukaisesti, ihminen voi saada käyttöönsä enemmän siitä kapasiteetista, joka hänessä jo on.

Erityisesti urheilun näkökulmasta tätä teemaa jatkaa sivu urheilijoiden mentaalivalmennus.

Milloin suorituskyvyn kehittämisestä voi olla hyötyä?

Tällaisesta työskentelystä voi olla hyötyä esimerkiksi silloin, kun suorituskyky vaihtelee liikaa tilanteesta toiseen, kilpailu- tai esiintymistilanteet kuormittavat liikaa, jännittäminen alkaa heikentää omaa tasoa tai oma kyky ei tunnu tulevan käyttöön paineen alla.

Hyötyä voi olla myös silloin, kun epäonnistumisen odotus alkaa ohjata toimintaa, palautuminen on vaikeaa tai keho ja mieli alkavat jarruttaa silloinkin, kun siihen ei enää olisi todellista syytä.

Tavoitteena ei ole tehdä ihmisestä toisenlaista kuin hän on. Tavoitteena on auttaa häntä saamaan käyttöön enemmän siitä kapasiteetista, joka hänessä jo on.