Transaktioanalyysi

Transaktioanalyysi kuuluu niihin psykologisiin ajattelutapoihin, joihin olen palannut vuosien mittaan yhä uudelleen. Ei siksi, että pitäisin sitä kaiken selittävänä teoriana, vaan siksi, että siinä on jotakin harvinaisen käyttökelpoista. Se tekee näkyväksi sellaista, minkä moni ihminen tunnistaa elämästään heti, vaikka ei olisi koskaan kuullutkaan koko käsitteestä.

Ihmiset eivät nimittäin puhu toisilleen vain sanoilla. He puhuvat myös sävyillä, odotuksilla, opituilla asemilla, vanhoilla loukkaantumisilla, velvollisuuksilla, puolustuksilla ja tavoilla ennakoida toisen reaktioita. Siksi keskustelu voi joskus muuttua hetkessä oudoksi. Yksinkertainen huomautus alkaa tuntua moitteelta. Asiallinen kysymys kuulostaa syytökseltä. Joku vetäytyy, toinen kiristyy, kolmas alkaa miellyttää. Ulospäin näkyy vain muutama lause, mutta pinnan alla on käynnissä paljon enemmän.

Juuri tämän vuoksi transaktioanalyysi on säilynyt mielessäni tärkeänä. Se on eräänlainen käytännöllinen kartta ihmisten väliseen todellisuuteen.

Käytännöllisempi näkökulma kuin freudilainen sisäisen maailman tulkinta

Jos asian haluaa sanoa lyhyesti, transaktioanalyysiä voi pitää psykodynaamisen perinteen käytännöllisenä jatkeena. Freudilaisessa ajattelussa huomio kiinnittyi vahvasti ihmisen sisäisiin ristiriitoihin, tiedostamattomiin motiiveihin ja varhaisten kokemusten jälkiin. Transaktioanalyysi ei irtaudu tästä taustasta kokonaan, mutta se siirtää katseen siihen, mitä ihmisten välillä tapahtuu havaittavasti.

Tämä tekee siitä käyttökelpoisen. Sen sijaan että jäätäisiin kysymään vain, mitä ihmisen sisällä tapahtuu, voidaan tarkastella myös sitä, miten hän puhuttelee toista, millaiseen asemaan hän itse asettuu ja millaisen vastauksen hän toisessa herättää. Tämä on yksi syy siihen, miksi transaktioanalyysi puhutteli aikoinaan niin laajaa yleisöä. Se tarjosi kielen, jolla tavallinenkin ihminen saattoi alkaa analysoida vuorovaikutustaan.

Thomas Harrisin tunnettu kirja (suom. Minulla menee hyvin - Entä sinulla) teki tämän tunnetuksi suurelle yleisölle. Sen suosio ei perustunut vain käsitteisiin, vaan siihen, että lukija saattoi yhtäkkiä nähdä omassa elämässään jotakin, mikä oli ollut siinä koko ajan mutta ilman nimeä.

Minätilat eivät ole teoriaa vaan arjen havaintoja

Transaktioanalyysi tunnetaan kolmesta minätilasta: Vanhemmasta, Aikuisesta ja Lapsesta. Näitä on helppo pitää kankeina koulukäsitteinä, jos niitä lukee vain paperilta. Käytännössä ne ovat kuitenkin yllättävän eläviä havaintoja.

Vanhempi näkyy siinä, miten ihminen alkaa toistaa sääntöjä, ohjeita, moitteita, suojelua tai itsestään selvinä pitämiään asenteita. Lapsi näkyy spontaaniudessa, herkkyydessä, innossa, pelossa, mukautumisessa, loukkaantumisessa ja kapinassa. Aikuinen näkyy kykynä havaita, mitä tässä hetkessä todella tapahtuu ilman, että tilanne imeytyy kokonaan vanhoihin asetelmiin.

Nämä tilat eivät ole ihmisen pysyviä luonteenpiirteitä. Ne ovat tapoja organisoida kokemus tietyllä hetkellä. Siksi sama ihminen voi muuttua hyvin nopeasti tilanteesta toiseen. Yhdessä yhteydessä hän on rauhallinen ja selkeä, toisessa hän huomaa puolustautuvansa kuin jokin vanha asetelma olisi aktivoitunut itsestään.

Tätä minä pidän transaktioanalyysin vahvuutena. Se ei yritä selittää ihmistä kokonaan. Se auttaa näkemään, mistä kohdasta ihminen on juuri nyt liikkeellä.

Vuorovaikutus ei ole vain puhetta vaan ennakointia

Tässä kohden oma ajatteluni liittyy transaktioanalyysiin hyvin luontevasti. Olen pitkään tarkastellut ihmistä myös hermoston ennakoivan toiminnan näkökulmasta. Me emme odota passiivisesti, mitä toinen aikoo sanoa tai tehdä, vaan ennakoimme sitä koko ajan. Hermosto muodostaa jatkuvasti odotuksia: onko tämä tilanne turvallinen, uhkaava, tuttu, vaativa, häpeällinen, houkutteleva, kontrolloiva?

Siksi vuorovaikutuksessa ei ole kyse vain siitä, mitä tapahtuu, vaan myös siitä, mitä toinen ihminen alkaa odottaa tapahtuvaksi. Jo pieni äänenpaino, katseen sävy, tauko tai sanavalinta voi aktivoida ennakoinnin, joka vie koko tilanteen tiettyyn suuntaan. Tästä syystä samat asetelmat myös toistuvat. Ihminen ei reagoi vain nykyhetkeen vaan siihen, millaisena hänen hermostonsa oppii tilanteen lukemaan.

Transaktioanalyysi antaa tähän hyvin käyttökelpoisen käytännön kielen. Se näyttää, miten vanhat odotukset alkavat nopeasti järjestää nykyistä vuorovaikutusta.

Miksi tämä kiinnostaa minua edelleen?

Minua on aina kiinnostanut se, miten pienet vuorovaikutukselliset siirtymät muuttavat koko tilanteen rakennetta. Milloin keskustelu pysyy avoimena ja milloin se sulkeutuu? Milloin toinen kokee tulleensa kohdatuksi ja milloin hän alkaa puolustaa itseään? Milloin ihminen alkaa puhua omasta kokemuksestaan ja milloin hän siirtyy johonkin opittuun rooliin?

Transaktioanalyysi auttaa näkemään näitä siirtymiä. Se näyttää, miten helposti kahden ihmisen välinen tilanne alkaa järjestyä tavalla, jossa toinen ottaa arvostelevan, toinen selittelevän aseman. Tai toinen alkaa hoivata ja toinen passivoitua. Tai molemmat yrittävät puhua asiallisesti, mutta pinnan alla jokin toinen vuorovaikutus on jo käynnissä.

Juuri tällaiset ilmiöt tekevät siitä minulle kiinnostavan. En pidä sitä vain yhtenä terapiasuuntauksena, vaan osana laajempaa yritystä ymmärtää, miten ihmisten välinen todellisuus rakentuu.

Missä transaktioanalyysistä voi olla hyötyä?

Transaktioanalyysi voi olla hyödyllinen silloin, kun ihminen huomaa elämässään toistuvia vuorovaikutusmalleja, joita hän ei kunnolla ymmärrä. Miksi sama riita syntyy aina uudelleen? Miksi jokin palaute tuntuu kohtuuttoman raskaalta? Miksi omien rajojen pitäminen on vaikeaa? Miksi työssä, parisuhteessa tai perheessä alkaa vähitellen kantaa roolia, jota ei ole koskaan tietoisesti valinnut?

Tällaisissa tilanteissa ongelma ei aina ole yksittäinen tunne tai yksittäinen ajatus. Joskus ongelma on koko tapa, jolla tilanne organisoituu ihmisten välillä. Silloin transaktioanalyysi voi auttaa nimeämään jotakin olennaista.

Se liittyy luontevasti myös sivustoni muihin teemoihin, kuten tunnereaktioihin, jännittämiseen, oppimiseen ja erityisesti rapportiin. Moni sellainen ilmiö, jota kuvataan jännittämisenä, kuormittumisena tai ihmissuhdeongelmana, on samalla myös vuorovaikutuksellinen ilmiö.

Transaktioanalyysi osana omaa työskentelyäni

En käytä transaktioanalyysiä kaaviona, johon ihminen sijoitetaan. Minulle se on tapa tarkentaa näköä. Sen avulla voi alkaa erottaa, mitä tilanteessa todella tapahtuu, missä kohdassa yhteys alkaa vääristyä ja miksi jokin vanha toimintamalli tulee taas käyttöön.

Tässä se liittyy myös siihen, mitä kuvaan sivustollani suggestiona, metaforina, Clean Language -lähestymistapana ja tarvittaessa myös hypnoterapiana. En näe näitä toisistaan irrallisina maailmoina. Näen ne pikemminkin erilaisina tapoina tarkastella sitä, miten huomio, odotus, vuorovaikutus ja kokemus alkavat järjestyä uudelleen.

Siksi transaktioanalyysi sopii hyvin osaksi omaa ajatteluani. Se ei mystifioi ihmistä, mutta ei myöskään latista häntä pelkäksi käyttäytymiseksi. Se sijoittuu kiinnostavasti kokemuksen, vuorovaikutuksen ja rakenteen väliin.

Vastaanotto Helsingissä, Turun seudulla ja etänä

Jos haluat tarkastella omia vuorovaikutusmallejasi, toistuvia ihmissuhdeasetelmiasi tai sitä, miksi tietyt tilanteet käynnistävät sinussa aina saman reaktion, transaktioanalyysi voi olla siihen hyvä lähtökohta. Usein jo se, että jokin vuorovaikutuksen rakenne tulee näkyväksi, muuttaa tilanteen tuntua.

Katso myös rapport, suggestio, hypnoterapia ja tunnereaktiot.