Psykodraama on toiminnallinen menetelmä, jossa kokemuksia, ristiriitoja, ihmissuhteita ja sisäisiä tilanteita tutkitaan näyttämällä niitä todeksi toiminnan, roolien ja vuorovaikutuksen avulla. Pelkän puhumisen sijasta ihminen voi asettua tilanteeseen, vaihtaa näkökulmaa, kokeilla toista roolia ja nähdä oman kokemuksensa ikään kuin ulkoapäin.

Psykodraaman ytimessä ovat roolit, kohtaaminen, spontaanisuus ja se, että sisäisesti koettu voidaan tehdä näkyväksi toiminnan avulla. Tämä voi auttaa hahmottamaan tilanteita, jotka jäävät pelkällä keskustelulla helposti yleiselle tasolle. Kun jokin vuorovaikutustilanne, ristiriita tai sisäinen asetelma esitetään konkreettisesti, siihen voi syntyä uutta ymmärrystä, liikettä ja vaihtoehtoja.

Psykodraaman kiinnostavuutta voidaan tarkastella myös sen kautta, että ihminen reagoi toisten ilmeisiin, eleisiin, äänenpainoihin ja toimintaan usein hyvin välittömästi. Tässä yhteydessä on puhuttu myös peilisoluista, joilla viitataan aivojen kykyyn heijastaa toisen toimintaa ja tunnetilaa omassa kokemuksessa. Vaikka psykodraamaa ei voi palauttaa vain yhteen neurotieteelliseen selitykseen, ajatus havainnon ja eläytymisen tiiviistä yhteydestä sopii hyvin siihen, miksi roolinvaihto, toisen asemaan asettuminen ja tilanteiden eläminen voivat tuntua niin vaikuttavilta.

Psykodraamaa on käytetty terapiassa, koulutuksessa, ryhmätyöskentelyssä ja vuorovaikutuksen kehittämisessä. Sen vahvuutena on, että se tuo kokemuksen näkyväksi, liikkuvaksi ja tutkittavaksi tavalla, joka voi avata uusia näkökulmia sekä omaan toimintaan että toisten ihmisten asemaan.